30.6.2010

Päätös, josta valitetaan

Kansaneläkelaitoksen hallinto-osaston päätös 4.9.2009 Dnro 19/032/2009

Tietopyyntö

Helsingin poliisilaitos on 5.8.2009 Kansaneläkelaitokselle toimittamassaan sähköpostiviestissä pyytänyt murharikostutkintaa varten tietoja esitutkintaan liittyvien henkilöiden lääkeostoista. Tietoja on pyydetty kunkin pyynnössä yksilöidyn henkilön osalta lääkkeen nimestä, pakkauskoosta ja ostopäivämäärästä.

Kansaneläkelaitoksen ratkaisu

Kansaneläkelaitoksen hallinto-osasto on valituksenalaisella 4.9.2009 tekemällään päätöksellä vastannut poliisilaitokselle seuraavasti:

Poliisilain 35 §:n mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu.

Kansaneläkelaitoksen tietojenanto-oikeus viranomaisille kuten poliisi- ja syyttäjäviranomaisille määräytyy Kansaneläkelaitosta koskevien erityislakien eli tässä tapauksessa sairausvakuutuslain (1224/2004) 19 luvun 8 §:n perusteella. Sen perusteella Kansaneläkelaitoksella on oikeus antaa poliisi- ja syyttäjäviranomaisille rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten välttämättömiä tietoja. Lääkeostoja koskevat tiedot ovat terveydentilaa koskevia tietoja.

Sairausvakuutuslain 19 luvun 8 §:n perusteella Kansaneläkelaitos ei voi antaa pyydettyjä tietoja. Tietojen antaminen on mahdollista vain asianomaisten henkilöiden antamien suostumusten perusteella.

Samalla Kansaneläkelaitoksen hallinto-osasto on ilmoittanut, että se on valmis yhteistyössä poliisi- ja syyttäjäviranomaisten kanssa edesauttamaan sellaisen lainmuutoksen aikaansaamiseksi, joka mahdollistaisi mainituille viranomaisille oikeuden myös kyseisten tietojen saamiseen rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Kansaneläkelaitoksen päätös kumotaan ja Helsingin poliisilaitos oikeutetaan saamaan Kansaneläkelaitokselta pyynnössä henkilötunnuksin yksilöityjen 11 henkilön lääkeostoja koskevat tiedot.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet

Perustuslain säännökset

Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) annetun lain säännökset

Julkisuuslain 22 §:n mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se mainitussa tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi.

Julkisuuslain 23 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen palveluksessa oleva ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen, kun toiminta viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomaisen lukuun on päättynyt.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat muun ohella asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön terveydentilasta.

Julkisuuslain 29 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan viranomainen voi antaa toiselle viranomaiselle tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos tiedon antamisesta tai oikeudesta tiedon saamiseen on laissa erikseen nimenomaisesti säädetty.

Poliisilain säännös

Poliisilain 35 §:n 1 momentin mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat maksutta ja salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu.

Sairausvakuutuslain säännös

Sairausvakuutuslain 19 luvun 8 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksella on oikeus sen lisäksi, mitä julkisuuslaissa säädetään, salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa ministeriöille, verohallinnolle ja lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää hoitavalle laitokselle tai yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan sosiaaliturvaetuuteen mainitun lain mukainen etuus vaikuttaa, mainitun lain mukaista etuutta tai korvausta saaneen henkilön henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot, tiedot maksetuista etuuksista ja korvauksista sekä muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat välttämättömiä sosiaaliturvaan kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi suoritettavaa henkilötietojen yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa varten, sekä poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle edellä mainitut tiedot, jotka ovat välttämättömiä rikosten selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten. Terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka on tarkoitettu kuvaamaan henkilön sosiaalihuollon tarpeen perusteita, ei saa kuitenkaan luovuttaa.

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain säännös

Kuolemansyyn selvittämistä koskevan lain 14 §:n mukaan lääkäri tai muu henkilö, joka on vainajaa hänen viimeisen sairautensa aikana hoitanut tai jolla muuten on tietoja kuolemaan liittyvistä seikoista, on velvollinen pyynnöstä ilmoittamaan asianomaiselle lääkärille, poliisille tai muulle tutkintaviranomaiselle tiedossaan olevat kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeelliset seikat.

Oikeudenkäymiskaaren säännös

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan todistaa ei saa 1) virkamies tahi julkista tehtävää tai asiaa toimittamaan valittu tai määrätty siitä, mitä hänen tässä toimessaan on salassa pidettävä, 2) kukaan siitä, mikä valtakunnan turvallisuuden tähden tai sen oikeuksien tahi etujen suojelemiseksi on vieraalta valtiolta pidettävä salassa, 3) lääkäri, apteekkari tai kätilö tahi heidän apulaisensa siitä, mitä he asemansa perusteella ovat saaneet tietää ja mitä asian laadun vuoksi on salassa pidettävä, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, todistamiseen suostu, ja 4) asiamies tai oikeudenkäyntiavustaja siitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut, ellei päämies todistamiseen suostu.

Saman pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 3 ja 4 kohdassa olevien säännösten estämättä voidaan muu niissä tarkoitettu henkilö paitsi syytetyn oikeudenkäyntiavustaja velvoittaa todistamaan asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, mistä saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, taikka sanotunlaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen.

Esitutkintalain säännös

Esitutkintalain 27 §:n 1 momentin mukaan todistajan on totuudenmukaisesti ja mitään salaamatta ilmaistava, mitä hän tietää tutkittavasta asiasta. Jos hän kuitenkin olisi oikeudenkäynnissä oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta, ilmaisemasta seikkaa tai vastaamasta kysymykseen, jos tutkittavana olevasta rikoksesta nostettaisiin syyte, hän on oikeutettu tai velvollinen siihen myös esitutkinnassa.

Pykälän 3 momentin mukaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu henkilö, joka saman pykälän 3 momentin nojalla voidaan velvoittaa todistamaan salassa pidettävästä asiasta, on oikeutettu todistamaan tästä esitutkinnassa, jos tutkittavana on rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö, joka saman pykälän 4 momentin nojalla voidaan velvoittaa vastaamaan pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitettuun kysymykseen, on velvollinen vastaamaan tällaiseen kysymykseen ja esittämään hallussaan olevan, esitutkinnan kannalta merkityksellisen asiakirjan tai muun todistusaineiston myös esitutkinnassa, jos tutkittavana on edellä tässä momentissa tarkoitettu rikos.

Lainvalmisteluaineisto

Julkisuuslain esityöt

Hallituksen esityksen 30/1998 vp yleisperusteluissa (s. 106) todetaan, että ehdotettu julkisuus- ja salassapitolainsäädännön uudistus antaa mahdollisuuden kehittää yhtenäiseltä pohjalta viranomaisten tietojen luovutusta koskevaa lainsäädäntöä. Erityislakeihin, joita on tarkoitus uudistaa, kuuluvat muun ohella poliisilaki ja Kansaneläkelaitoksen hallussa olevien tietojen luovuttamista koskevat säännökset. Näitä koskevat esitykset on tarkoitus antaa myöhemmin.

Julkisuuslain käsittelyn yhteydessä eduskunnan hallintovaliokunta (HaVM 31/1998 vp) ehdotti lain hyväksymisen yhteydessä lausumaa, jonka mukaan hallituksen on huolehdittava siitä, että syyttäjän tietojensaantioikeuden turvaavat asianomaiset säännökset on saatettu voimaan julkisuuslainsäädännön voimaan tullessa.

Poliisilain esityöt

Hallituksen esityksessä poliisilaiksi (HE 57/1994 vp) lausutaan sittemmin poliisilain 35 §:ksi tulleen säännöksen perusteluissa (s. 9-11) muun ohella seuraavaa:

"Toimialoittain järjestetyn valtion- ja kuntainhallinnon keskeisenä yhteisenä tavoitteena on turvallisuuden ylläpitäminen. On yhteiskunnan perusetujen mukaista, ettei turvallisuustyöhön liittyvää viranomaisten välistä tietojenvaihtoa rajoiteta aiheettomasti. Toisaalta on vaadittava, että viranomaisten välinen tietojenvaihto on siten rajattua, ettei sillä tarpeettomasti puututa kansalaisten yksityisyyteen.

Tietojenvaihdon rajoitukset saattavat johtua oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa säädetyistä todistelukielloista, joiden mukaiset salassapitovelvollisuudet ja vaitiolo-oikeudet ovat pääosin voimassa myös rikoksen esitutkinnassa. Valtion virkamieslain 23 §:n mukaan virkamies ei saa luvatta muille ilmaista virkamiesasemassaan tietoon saamaansa seikkaa, joka erikseen on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka koskee toisen terveydentilaa taikka jota asian laadun vuoksi ei muutoin ilmeisesti saa ilmaista.

Virkamiehen salassapitovelvollisuus saa virkamieslain 23 §:n mukaisesti sisältönsä voimassa olevan lainsäädännön lisäksi jatkuvasti muuttuvista määräyksistä ja toimiohjeista."

"Voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyy noin 300 säännöstä viranomaisten salassapitovelvollisuudesta. Lainsäädäntöön sisältyy myös joukko säännöksiä, joissa oikeutetaan jokin viranomainen yleisesti saamaan muilta viranomaisilta tehtäviensä hoitamiseksi tarpeellisia tietoja. Suurimpana ongelmana tällaisten säännösten soveltamisessa on tällä hetkellä pidettävä niiden suurta lukumäärää, hajanaisuutta ja osittaista päällekkäisyyttä."

"Tähän lakiehdotukseen sisältyvillä säännöksillä ei ole mahdollista ratkaista viranomaisten välisen tietojenvaihdon oikeudellisen sääntelyn yleisiä ongelmia, vaan tämä edellyttäisi salassapitovelvollisuutta ja tietojensaantioikeutta koskevien säännösten järjestelmällistä tarkistamista erillisenä lainsäädäntöhankkeena.

Toisaalta poliisin tiedonsaannin turvaaminen säätämällä siitä kunkin erityislain yhteydessä edellyttäisi satojen säädösten täydentämistä sekä jatkuvaa uuden lainsäädännön seurantaa.

Tässä vaiheessa voidaan vain järjestää poliisin tietojensaantioikeus säännöksillä, jotka antaisivat poliisille yleisesti määritellyn oikeuden saada tiettyjä virkatehtäviä varten tarpeellisia tietoja.

Tietojen hankkiminen voi kohdistua tietoihin, jotka muu viranomainen kuin poliisi on hankkinut oman valvontatehtävänsä toteuttamiseksi. Poliisi voi tarvita virkatehtävissään myös sellaisia tietoja, jotka muu viranomainen on saanut siihen hoito-, asiakas- tai luottamussuhteessa olevalta henkilöltä. Edellisessä tapauksessa salassapidon päätarkoitus on turvata tarkastettavan henkilön tai yhteisön yksityisyyteen tai liikesalaisuuksien piiriin kuuluvan salassapidon toteutuminen. Jälkimmäisessä tapauksessa poliisin tiedonhankinnan tarpeellisuus on harkittava sitä silmällä pitäen, ettei esimerkiksi sosiaali- ja terveysviranomaisia velvoiteta luovuttamaan tietojaan niin yleisesti, että yleisön luottamus näihin viranomaisiin vaarantuisi.

Tietojensaantia viranomaiselta koskevat säännökset eivät kuitenkaan oikeuttaisi poliisia saamaan muulta viranomaiselta todistelutarkoituksiin sellaista tietoa, jonka tuo viranomainen on saanut henkilöltä, joka olisi oikeutettu kieltäytymään kokonaan todistamasta asiassa."

"Pykälässä määritelty tietojensaantioikeus syrjäyttäisi muualla laissa säädetyt salassapitovelvollisuudet, ellei salassapitovelvollisuutta koskevassa säännöksessä nimenomaan kielletä tietojen luovuttamista poliisille. Kielto voidaan ilmaista myös luettelemalla tietojensaantiin oikeutetut viranomaiset mainitsematta poliisia niiden joukossa.

Jos kysymyksessä olevien tietojen käyttö todisteena on kielletty tai sitä on rajoitettu, poliisilla olisi oikeus saada tiedot vain sellaisiin tarkoituksiin, joissa niiden käyttö on todistelukieltoja ja -rajoituksia koskevien säännösten mukaan sallittua.

Jos tietojensaantioikeutta on rajoitettu siten, että poliisilla on salassapitosäännöksen mukaan oikeus saada tietoja vain määräedellytyksin tai tiettyyn tarkoitukseen, erityissäännöksiin perustuvia rajoituksia olisi noudatettava poliisilaissa säädettävästä yleisestä tietojensaantioikeudesta huolimatta."

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota ehdotettuun säännökseen ja lausunut (PeVL 15/1994, s. 4):

"Lain 34 §:n 1 momentin (voimassa olevan lain 35 § 1 momentti) mukaan salassapitovelvollisuus murtuisi minkä tahansa poliisin virkatehtävän suorittamisen vuoksi. Ehdotus poikkeaa nykyisin vakiintuneesta salassapitosääntelyn systematiikasta. Voimassa olevat salassapitosäännökset rakentuvat sille, että erikseen säädetään, millä edellytyksillä tietty viranomainen on oikeutettu saamaan salassa pidettäväksi säädettyjä tietoja. Myös 35 §:n 3 momentin viittausta on syytä tarkentaa."

Eduskunnan hallintovaliokunta on lakiehdotuksen johdosta antamassaan mietinnössä (HaVM 20/1994 vp, s. 7) esittänyt seuraavaa:

"Hallituksen esityksen 34, 35 ja 42 § kytkeytyvät poliisin henkilörekisterilakiehdotukseen. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää poliisin tietojensaantia koskevia säännöksiä asianmukaisina ottaen huomioon mainitun poliisin henkilörekisterilakiehdotuksen säännökset.

Poliisin tiedonsaantia koskevat säännökset on välttämätöntä hyväksyä ehdotetussa muodossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan salassapitovelvollisuuteen vaikuttavia säännöksiä on noin 750. Valiokunta edellyttää hallituksen ryhtyvän pikaisesti toimenpiteisiin julkisuus- ja salassapitosäännösten uudistamiseksi, jolloin määritellään kokonaistarkastelun perusteella kriteerit viranomaisten oikeudelle saada tietoja toisilta viranomaisilta ja muilta tahoilta ottaen samalla huomioon yksityisyyden suojaan liittyvät kysymykset sekä keinot tiedon luovuttamiseen ja salassapitoon liittyvien kollisiotilanteiden ratkaisemiseen."

Sairausvakuutuslain esityöt

Sairausvakuutuslain 19 luvun 8 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 50/2004 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännös vastaa aiemmin voimassa olleen lain 68 d §:ää. Viimeksi mainitun pykälän perusteluissa (HE 9/2002 vp) viitataan samaan esitykseen sisältyvään ehdotukseen kansaneläkelain 46 i §:n muuttamiseksi. Tuon pykälän perustelujen mukaan pykälässä säädetään välttämättömien tietojen oma-aloitteisesta luovuttamisesta silloin, kun kyseessä on sosiaaliturvaan kohdistuvien väärinkäytösten tai rikoksen selvittäminen tai rikoksen syytteeseen pano.

Oikeudellinen arviointi

Kysymyksenasettelu

Pyydetyt lääkeostoja koskevat asiakirjat ilmaisevat, siltä osin kuin lääkkeitä on hankittu sairauden hoitoon, välillisesti henkilön terveydentilaa koskevia tietoja ja sisältävät siten julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 25 kohdassa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja.

Poliisilaitoksella on näin ollen oikeus saada tiedot vain, jos se voi perustaa tietojensaantioikeutensa laintasoiseen säännökseen, jossa on säädetty poikkeus asiakirjasalaisuudesta.

Sairausvakuutuslain ja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain tietojen antamista koskevien säännösten soveltaminen

Kansaneläkelaitos on pitänyt sairausvakuutuslain 19 luvun 8 §:ää säännöksenä, joka tulisi sovellettavaksi aina, kun kyse on sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien maksamista koskevien tietojen luovuttamisesta poliisille. Mainittu säännös koskee kuitenkin ainoastaan sosiaaliturvan väärinkäyttämistä koskevia rikoksia. Lainkohtaa sovelletaan vain tietojen luovuttamiseen poliisille tähän tarkoitukseen. Sikäli kuin poliisi pyytää tietoja käytettäväksi muuhun tarkoitukseen tulee poliisilain 35 §:n yleissäännös sovellettavaksi.

Tapaukseen ei voida myöskään soveltaa kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 14 §:ää, sillä se ei koske viranomaisen oikeutta luovuttaa tietoja.

Tietojensaantioikeus poliisilain yleissäännöksen nojalla

Poliisilain 35 §:n 1 momentin yleissäännöksen mukaan poliisilla on oikeus saada viranomaiselta virkatehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot salassapitovelvollisuuden estämättä, jollei sellaisen tiedon tai asiakirjan antamista poliisille tai tietojen käyttöä todisteena ole laissa kielletty tai rajoitettu.

Asiassa jää arvioitavaksi, onko pyydettyjen lääkeostoja koskevien tietojen luovuttamisen esteenä se, että tietojen käyttöä todisteena rajoitettu poliisilain 35 §:n 1 momentin viittaussäännöksessä tarkoitetulla tavalla.

Yleiset säännökset todistamiskielloista ja -rajoituksista sisältyvät oikeudenkäymiskaareen ja esitutkintalakiin. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla virkamies ei saa todistaa siitä, mitä hänen on tässä toimessaan salassa pidettävä. Momentin 3 kohdan mukaan lääkäri, apteekkari, kätilö taikka heidän apulaisensa ei saa todistaa siitä, mitä he asemansa perusteella ovat saaneet tietää ja mikä on asian laadun mukaan pidettävä salassa. Pykälän 3 momentin mukaan 1 momentin 3 kohdassa säädetty todistamiskielto väistyy, jos virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata vähintään kuusi vuotta vankeutta. Esitutkintalain 27 §:n 3 momentin mukaan todistamiskielto väistyy samoin edellytyksin myös esitutkinnassa.

Todistamiskiellon väistyminen ei siten koske oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua virkasalaisuutta. Lainkohdassa säädettyyn todistamiskieltoon voidaan kuitenkin säätää poikkeus sallimalla salassa pidettävän tiedon ilmaiseminen oikeudenkäynnissä, kuten on tehty esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 18 §:ssä. Lain esitöissä todetaan nimenomaisesti lainkohdan olevan ensisijainen poliisilain 35 §:n 1 momenttiin ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 kohtaan nähden (HE 137/1999 vp).

Poliisilain 35 §:n 1 momentti on tulkinnanvarainen, eikä siitä käy selvästi ilmi, millaiseksi säännöksen suhde oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 1 kohtaan on tarkoitettu. Lain esitöiden mukaan säännöksellä on tarkoitettu perustaa poliisille oikeus saada toisilta viranomaisilta salassa pidettäväksi säädettyä tietoa. Tähän nähden on ilmeistä, että säännöksen tavoitteena on ollut säätää sellaisesta poikkeuksesta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan virkasalaisuus ei estä tiedon ilmaisemista poliisille esitutkintaa varten. Muunlainen tulkinta ei ole järkevä, koska tässä tapauksessa säännös ei oikeuttaisi lainkaan salassa pidettäväksi säädetyn tiedon saamiseen. Tämä johtuu siitä, että virkamies on julkisuuslain 23 §:n mukaan aina vaitiolovelvollinen salassa pidettäväksi säädetystä seikasta.

Poliisilain 35 § on säädetty vuonna 1995 ja siten ennen julkisuuslakia ja perusoikeusuudistusta. Silti jo poliisilain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on kiinnitetty huomiota siihen, ettei lainkohdassa ole yksilöity riittävän tarkkarajaisesti niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä poliisilla on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja toiselta viranomaiselta (PeVL 15/1994 s. 4). Eduskunnan perustuslakivaliokunnan epäilyistä huolimatta säännös on sisällytetty poliisilakiin, koska sitä on pidetty välttämättömänä (HaVM 20/1994 s. 7). Myöhemmin eduskunnan perustuslakivaliokunta on muissa yhteyksissä kiinnittänyt erityistä huomiota viranomaisen tietojensaantioikeutta koskeville säännöksille asetettaviin vaatimuksiin erityisesti silloin, kun ne oikeuttavat saamaan perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvatun yksityiselämän suojaamiseksi salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja (PeVL 17/1998, PeVL 7 ja 7 a/2000 vp).

Poliisilain 35 §:n 1 momentissa on käytetty väljää ilmausta "tarpeen" ilmauksen "välttämätöntä" sijaan. Onkin selvää, ettei näin väljä säännös voi antaa poliisille oikeutta saada mihin hyvänsä tarkoitukseen salassa pidettävää tietoa. Lainkohdan tulkinnassa on otettava huomioon perustuslain nykyiselle lainsäädännölle asettamat vaatimukset.

Harkittaessa poliisin oikeutta saada tietoja nyt esillä olevassa tapauksessa sovellettavan väljän säännöksen pohjalta ja ottaen huomioon perustuslain tulkintavaikutus on ensin tarkasteltava, millaisia tietoja pyyntö koskee. Tältä kannalta voidaan todeta, että korvattuja lääkeostoja koskevat tiedot ovat apteekkarin tai hänen apulaisensa hallusta Kansaneläkelaitokselle tulleita ostettuja lääkkeitä koskevia tietoja. Tietojen salassapitovelvollisuus perustuu apteekkarille säädettyyn salassapitovelvollisuuteen. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 3 momentin mukaan apteekkari tai hänen apulaisensa voitaisiin puolestaan velvoittaa oikeudenkäynnissä todistamaan siitä, mitä hänen on toimessaan salassa pidettävä, kun kyse on murhan ja sen yrityksen tutkinnasta. Näin ollen poliisi voisi saada nyt pyydetyt tiedot suoraan apteekeista.

Toiseksi on tarkasteltava, mihin tarkoitukseen poliisi pyytää tietoja ja miten tietopyyntö on yksilöity. Tältä kannalta voidaan todeta, että tietoja pyydetään murhan ja murhan yritysten tutkintaan. Tietoja on pyydetty 11 henkilön osalta niin, että pyynnössä on tarkoin yksilöity, mitä tietoja pyydetään.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden yksityiselämän mahdollinen loukkaaminen tulisi tietoja luovutettaessa kysymykseen vain siten, että tiedot voidaan saada keskitetysti Kansaneläkelaitokselta sen sijaan, että ne hankitaan erikseen kultakin apteekkarilta. Salassa pidettäväksi säädetty tieto tulisi kummassakin tapauksessa poliisin käytettäväksi rikostutkinnassa. Tähän nähden asiassa ei tapahdu sellaista yksityiselämän loukkausta, että poliisilain 35 §:n 1 momentin perusoikeusmyönteinenkään tulkinta johtaisi siihen, ettei pyydettyjä tietoja voida luovuttaa.

Edellä sanotun johdosta Helsingin poliisilaitoksella on poliisilain 35 §:n 1 momentin nojalla ollut oikeus saada pyytämänsä tiedot Kansaneläkelaitokselta. Tämän vuoksi Kansaneläkelaitoksen päätös on kumottava ja Helsingin poliisilaitos oikeutettava saamaan pyydetyt tiedot.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi, Tuula Pynnä, Sakari Vanhala ja Hannu Ranta. Asian esittelijä Kirsi Miettinen.